Sairauden aiheuttamat psyykkiset ja fyysiset vaikutukset ovat erittäin raskas taakka potilaille ja heidän perheilleen. Tästä huolimatta potilaille pyritään hoidon avulla tarjoamaan mahdollisimman hyvä elämänlaatu palliatiivisessa hoidossa.

Tärkeintä ovat potilaan omat tuntemukset. Potilaiden ilmaisemat tarpeet voivat vaihdella suuresti, eikä niitä voida yksinkertaistaa yhteen muottiin.

Niiden henkilöiden, jotka hoitavat syöpähaavoja, on tärkeää olla aina tietoisia potilaasta kokonaisuutena ja kohdella häntä kunnioittavasti. Tämä johtuu siitä, että potilaat huomaavat pienimmänkin huolimattoman huomautuksen tai sanattoman käytöksen, joka voi vahingoittaa vakavasti heidän ihmisarvoaan.

Melko usein haasteena on se, että selvästi näkyvissä olevat, usein pahanhajuiset haavat eivät enää anna mahdollisuutta hoitajille ja perheenjäsenille sivuuttaa hengenvaarallista sairautta, ja tämä voi johtaa jopa inhon tunteisiin ja asian kieltämiseen. Siksi palliatiivisen hoidon painopiste on nyt oireiden lievittämisessä, mukaan lukien hajujen vähentämisessä, kunnioittaen samalla potilaan ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Hoidossa keskitytään myös psykososiaalisen tuen tarjoamiseen potilaille ja heidän perheenjäsenilleen.

Jotta tällaisessa tilanteessa voitaisiin auttaa mahdollisimman paljon, on usein etsittävä epätavallisia polkuja ja luovia ratkaisuja. On myös tärkeää, että pystymme luottamaan eri ammattiryhmien väliseen toimintaan hyödyntääksemme kaikkia vaihtoehtoja avun saamiseksi. Onkologit, kiputerapeutit, psykologit, sisätautilääkärit, kirurgit, ortopedit, ravitsemusterapeutit, fysioterapeutit, toimintaterapeutit, puheterapeutit, sairaanhoitajat, saattohoidon sairaanhoitajat ja haavahoitajat toimivat kaikki yhdessä potilaan hyväksi.

Vastavuoroinen ja johdonmukainen kumppanuusviestintä on tärkeää. Toistaiseksi markkinoilla olevien haavasidosten tehokkuudesta ja hyödystä ei ole ollut objektiivisia lausuntoja. Se mikä haavasidos on viime kädessä tehokkain lievittämään potilaan kärsimyksiä, selviää melko usein kokeilemalla. Aina tulisi tutkia tarkkaan mikä haavasidos parhaiten soveltuu kyseessä olevalle haavalle.

Koska haava ja potilaan toiveet voivat muuttua nopeasti, hoitajien on reagoitava muutoksiin korkealla ammattitaidolla.

Tässä erityistilanteessa ei voi olla etukäteen määrättyä hoito-ohjelmaa. Sidosten vaihtovälit on mukautettava jatkuvasti potilaan tarpeisiin ja toiveisiin nyrkkisäännön ollessa "niin usein kuin tarvitaan, niin harvoin kuin mahdollista".

Hubert Berner: Elämän rajallisuus

Hubert Berner oli 59-vuotias, kun hänellä todettiin metastasoitunut nenänielusyöpä elokuussa 2008. Ottaen huomioon kasvaimen laajuuden ja sijainnin kurkun alla olevalla alueella, leikkaus ei alun perin tullut kysymykseen. Bernerille laitettiin portti sädehoitoa varten ja PEG-putki nielemisvaikeuksien vuoksi. Vaikka Berner harjoitteli ahkerasti, hänen puheopetuksensa ei juurikaan edistynyt.

Vuonna 2010 kasvain levisi kurkun oikealle puolelle. Metastaasien tunkeutuminen ihon läpi johti ilmeiseen muutokseen Bernerin ulkomuodossa ja omassa kehon kuvassa. Perheensä pyynnöstä Berner vei potilasasiakirjansa ja löydökset syyskuussa Tübingenin yliopiston pää- ja kaulasyöpäkeskukseen toista lausuntoa varten. Seurasi leikkaus.

Helmikuussa 2011 ihon etäpesäkkeet lisääntyivät nopeasti. Haavanhoitokonsultaatio Leipzigin yliopistollisessa sairaalassa toi huonoja uutisia: Lisätoimenpiteet eivät enää olleet mahdollisia.

Palliatiivinen haavanhoito

Tämän tunnepitoisen keskustelun aikana kävi selväksi, että Berner piti haavan hajua pahimpana asiana. Hän pelkäsi, että myös hänen ympärillään olevat saattoivat haistaa tämän ikävän hajun. Hän ei valittanut tuskasta. Hän kertoi vain omituisesta, epämiellyttävästä tunteesta kaulan oikealla puolella.

Maaliskuuhun 2011 tultaessa Berner ei voinut enää sietää epämuodostunutta ulkonäköään. Aina kun hän katseli peiliin, hän löysi uusia etäpesäkkeitä. Hän tervehti minua hailakalla äänellä, josta oli vaikea saada selvää. Hän oli iloinen nähdessään minut. Hän kysyi häiritseekö minua se miltä hän näyttää: Hänen kasvonsa olivat turvonneet ja toiselle puolelle kallistuneet. Hänen suunpielensä olivat painautuneet alaspäin. Metastaasit olivat täyttäneet hänen kurkkunsa ja leukansa.

Pitkän tauon jälkeen vastasin melko raskain sydämin: "Voit todennäköisesti nähdä, että olen järkyttynyt, ja ettei minun ole helppoa katsoa sinun kasvoja." Kysyin häneltä: "Mikä itsellesi on pahin asia?" Koska puhuminen oli hänelle erittäin vaikeaa, hän kirjoitti vastauksensa paperille. Hänellä oli hymy kasvoissaan kun hän kertoi minulle suurimmasta toiveestaan: "Haluan olla paikalla, kun minusta tulee isoisä. Laskettu aika on huhtikuussa."

Haavanhoidon vaiheet

Selitin Bernerille kaikki vaiheet, joissa hänen haavasidoksensa vaihdettaisiin. Vanha haavasidos poistettiin varovasti. Lämmitin haavahuuhteen ja tarkistin, kestääkö Berner sitä. Ensimmäinen valintani oli Octenisept-antiseptinen aine. Hän tunsi polttavaa tunnetta ihollaan sitä testattaessa. Tämän jälkeen siirryin käyttämään mekaanista ja atraumaattista haavanpuhdistusta käyttämällä polyheksanidiantiseptistä ainetta. Haavautuva kasvain ja sitä ympäröivät metastaasit kasteltiin Prontosanilla ja puhdistettiin varovasti.

Vältin tarpeetonta ärsytystä ja kitkaa, koska se olisi voinut aiheuttaa verenvuodon ja edelleen ahdistusta. Jotta haavasidos ei tarttuisi haavaan, kokeilin useita eri materiaaleja olevia haavasidoksia, kunnes löysin sellaisen, joka ei tarttunut haavan reunoihin ja haavapohjaan.

2-prosenttinen klorofylliliuos osoittautui tehokkaaksi hajun poistajaksi. Haavasidosta kiinnitettäessä oli tärkeää varmistaa, että kiinnitysmateriaali ei aiheuttanut kireyttä tai paineen tuntua. Sidoksen kiinnittäminen pehmeällä sideharsolla ei mennyt hyvin, koska Berner tunsi kuristuvansa ja oli levoton: "En saa niin paljon ilmaa, se ahdistaa minua." Yritimme sitten teippiä. Jonkin aikaa se toimi erittäin hyvin, kunnes iho alkoi kutisemaan ja punoittamaan. Vaihdettuani silikoniteippiin hänen valituksensa katosivat.

Hubert Berner kuoli muutamaa viikkoa myöhemmin. Hänen suurin toiveensa - nähdä ensimmäinen lapsenlapsensa - ei enää toteutuisi. Pienen uuden ihmisen saapuminen maailmaan tapahtui muutama päivä Bernerin kuoleman jälkeen.

_{Teksti: Anke Kayser}