"Käsittämätön kipu" sanoo Günter Preiss. 82-vuotias berliiniläinen irvistää muistolle ja laittaa vaistomaisesti kätensä sydämelleen. Eikä ihmekään, sillä se on hänelle "sydämen asia". Sydänsairaus on vaivannut häntä jo lähes 30 vuoden ajan, sillä hän oli 56-vuotias saadessaan ensimmäisen sydänkohtauksen.

Hän ei kuitenkaan ollut tyypillinen sydänkohtauspotilas. Hän ei tupakoinut, oli hoikka ja urheilullinen sekä harrasti hiihtoa säännöllisesti ja voitti lukuisia purjehduspalkintoja. Günterillä ei ollut mitään tavallisia sepelvaltimotaudin riskitekijöitä, kuten korkeaa kolesterolia, kohonnutta verenpainetta, diabetesta eikä hän tupakoinut tai ollut ylipainoinen. Hän työskenteli johtavana insinöörinä isossa autokorjaamossa ja oli omistautunut työlleen. "Kaksitoista-neljätoista tuntiset työpäivät olivat normaaleja ja työskentelin usein myös viikonloppuisin", muistelee Günter.

Sekä henkisesti että fyysisesti hän tunsi jaksavansa mutta sitten sydän ei enää pysynyt menossa mukana. Erään erittäin stressaavan tilanteen aikana, vuonna 1988 hän alkoi tuntea voimakasta rintakipua, eikä hän pystynyt hengittämään syvään ja tunsi maan katoavan jalkojensa alta. Vaimo kiidätti hänet ensiapuun ja diagnoosina oli sydänkohtaus.

Günter oli onnekas. Onnistunut ohitusleikkaus pelasti hänen henkensä ja hän voi erittäin hyvin seuraavat kymmenen vuotta kunnes hänelle jouduttiin tekemään toinen ohitusleikkaus. Vuonna 2005 hänellä olisi jälleen ollut edessä vaikea ohitusleikkaus mutta hänen sydänkirurginsa suositteli stentin asentamista. "Ohjaan stentin pallokatetrin avulla juuri oikeaan kohtaan, jossa ahtauma on ja käytän palloa suonen laajentamiseen. Sitten vapautan pallosta paineen ja poistan katetrin, jolloin vain stentti jää verisuoneen pitäen sen auki. Kuukauden sisällä stentti on täysin kudoksen ympäröimä", lääkäri kertoo. Günter on onnellinen, että voi nyt elää täysipainoista elämää ja odottaa jo seuraavaa purjehdusta.

Sydänkohtaukset vaikuttavat merkittävästi potilaiden elämään. Lääketieteen kehitys on mennyt huimasti eteenpäin ja täten parantanut potilaiden selviytymistä ja toipumista. Stentit ja pallokatetrit mahdollistavat mini-invasiivisen hoitomuodon.

Pallolaajennuksessa ahtautuneet verisuonet laajennetaan stenteillä ja pallokatetreilla. Stentti itsessään ei takaa verisuonien auki pysymistä ja veren esteetöntä virtausta; se voi jopa aiheuttaa verisuonten uudelleen ahtautumista eli restenoosia. B. Braun auttaa vähentämään uudelleen ahtautumisen riskiä päällystämällä stentit lääkeaineella. B. Braunin viimeisin innovaatio tässä hoitomuodossa on polymeerivapaa lääkestentti Coroflex® ISAR NEO. B. Braun kehitti sen läheisessä yhteistyössä Münchenissä sijaitsevan Saksan Sydänkeskuksen (German Heart Center) kanssa.

"Tämä tuote vapauttaa kontrolloidusti sirolimus-lääkeainetta restenoosin ehkäisemiseksi. Päällyste yhdessä lääkeaineen kanssa imeytyy täydellisesti kolmessa kuukaudessa, mikä vähentää merkittävästi mahdollisten tulehdusreaktioiden riskiä myöhemmin," selittää tohtori Jorge Calisse, joka vastaa stenttien tuotekehityksestä B. Braunilla. Potilaalla on myös oltava lääkitys jopa 12 kuukauden ajan, jotta verihiutaleet eivät muodostaisi vaarallista veritulppaa stenttiin. Mikäli tälle on kontraindikaatio on järkevää, ettei stenttiä aseteta lainkaan.

Sen sijaan lääkäri voi käyttää B. Braunin innovoimaa SeQuent® Please NEO -lääkepallokatetria verisuoniahtauman hoidossa. Pallon laajentaminen saattaa lääkeaineella päällystetyn pallon pintakosketukseen hoidettavan suonen osien kanssa ja lääkeaine siirtyy suonen seinämään. Lääkepallolla laajennettuun ja hoidettuun veriuoneen ei aseteta stenttiä. Pallolaajennustoimenpide tehdään paikallispuudutuksessa ja potilas pääsee usein kotiin jo saman päivän aikana.